Mä en ollut viikkoon satuttanut itseäni, tänään se tapahtui. Poltin röökin tumpilla itselleni palovamman käteen. Se kipu. Sen kestää, mutta sitä ahdistusta ja masennusta ei, Yleensä olisin viiltänyt, mutta täällä se ei ole mahdollista. Entä "kotona" kun on mahdollisuus viillellä...teenkö mä sen? Luultavasti kyllä. En todellakaan voi luvata etten satuttaisi itseäni täältä pois pääsyn jälkeen.Itsensä satuttaminen, se on mun selviytymis keino. Keino selviytyä elämästä hengissä.
maanantai 6. kesäkuuta 2016
OLENKO MÄ VALMIS
Näillä näkymin tulen perjantaina pääsemään pois osastolta. Olenko mä valmis siihen? "No viikko aikaa miettiä" Mutta kun se viikko on aivan helvetin lyhyt aika. Mä haluan "kotiin" mutta samalla mä haluan olla täällä osastolla. Täällä mä olen turvassa itseltäni. Jos homma karkaa käsistä, hoitajat pistävät stopin. "Kotona" sitä ei ole kukaan tekemässä. Entä jos pois päästyäni yritän taas tappaa itseni? Mä tarvitsen tukea ja apua. Emmä pärjää yksin. Vielä. Emmä ole edelleenkään valmis ottamaan täyttä vastuuta itsestäni ja tekemisistäni. Ja niin kuin lääkäri sanoi, tämän hetken tärkein tavoite on pitää mut hengissä. Onnistuuko se jos lähden? Tuskin. Mä olen niin pohjalla tällä hetkellä, eikä sieltä ylös hetkessä nousta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Fack kirjotan tän nyt uudestaan, kun kone lagaa.. :D
VastaaPoistaPystytkö sä vaikuttamaan siihen, että saatkin jäädä osastolle, vai häätääkö ne sut pakolla ulos?
Mutta sä jaksat pysyy hengissä.mitä oon seurannu sun blogeja nyt reilu pari kk, nii sä oot hemmetin vahva, sä selviit kyllä, vaikka olisitkin olisitkin omillasi. Ihmiselle annetaan just sen verran vastoinkäymisiä kuin se jaksaa kantaa, jotta se vahvistuisi. Vaikka ne tuntuukin vitun paskalta silloin kun ne saa päälleen, niin ne vahvistaa.
Sä oot just täyttäny 18. Sul on elämä edessä ja kerkeet vielä auttaa montaa ihmistä tässä maailmassa pelkällä olemassa olollas. Sä pääset tästä paskasta yli.
Ja älä stressaa sitä nopeutta, kuinka nopeesti tuut ylös pohjalta. Sä tuut huomaamattas ylös sieltä hitaasti mutta varmasti, jos vain unohdat koko asian.
Sä oot tärkee ihminen.
Tuohon itsensä satuttamis juttuun mä taas samaistun, ja siitä en voi sanoa muuta kuin, ettei kannata, enkä itsekkään tiedä järkevää perustelua. Mä uskon, että me molemmat tiedetään, että se on vaarallista, mutta eikö vaarallinen kuitenkin ole parempi kuin varma kuolema? :D
Mä voin olla sun tukena. Sä selviit kyllä.
Sit näin btw sulla on nykyään tosi hyvä blogi. Yks parhaista, mitä seuraan. Samaistun tosi paljo sun teksteihin ja niitä on kiva lukea, vaikkakin ne eivät ehkä jonkun mielestä olekaan kivoimpia, nää tyypit taas yleensä kirjottaa sellasia blogeja, joissa kerrotaan vaan elämän positiivisita jutuista...
Mutta mä oon ainaki netin välityksellä tukemassa sua niin hyvin kuin täällä vaan voi, ja vaikka tiedänkin ettei se ole paljoa, niin se on edes jotain. *Antaa voimahalin* Tsemppiä! <3