TERVEYSKESKUKSESSA

Kotiuduin eilen osastolta. Nyt istun Heinolan terveyskeskuksen päivystyksessä.

OSASTOLLA

Mä olen taas osastolla. Maanantaina tulin päkäsiin lääkeyliannostuksen vuoksi. Vietin maanantai - tiistai yön tehovalvonassa ja eilen siirryin iltapäivällä osastolle. Suunnitelmissa olisi että pääsisin tänään luultavasti jo kotiutumaan.

💕

Jos olin matkalla en enää muista minne, pääsenkö koskaan perille

HUOMENNA KOTIUTUS

Onhan päivä vielä huomennakin, turha surra täähän on vain elämää...

Huomenna olisi kotiutus. Pelottaa aivan helvetisihana miten mä kotona pärjään.

MUT SAATETAAN EROTTAA KOULUSTA

"Mut saatetaan erottaa ensi viikolla koulusta..."

Kuinka paska ihmisen pitää olla, ettei kykene edes koulussa käymään? Ajatus koulusta erottamisesta kuulostaa mun korvaan todella karulle,  sillä mitä sitten?

Mitä mä teen jos mut erotetaan koulusta? Aikuislukio? Jokin muu ala? Mikä? Mikä muu mua kiinnostaa kuin vain logistiikka. Lähihoitaja? Ei musta ole nykyisessä voinnissa siihen touhuun. Vittu. Mä kusin tämänkin homman ihan huolella. Kela perii takaisin maksettuja opintotukia. Mistä mä ne maksan? En helvetti mistään. Mä olen kusessa ja tiedän sen jo nyt. Laskuja kertyy, mutta kun ei ole mitään mistä ne maksaa. Rahat tulee vasta puolentoista viikon kuluttua. Tekisi mieli itkeä tätä soppaa mihin olen itseni pistänyt. Tuntuu vain etten selviä tästä. Kaikki kaatuu niskaan. Ja just kun mä luulin että hommat alkaa sujua. Pääsen perjantaina kotiin. Avokäynnit alkaa ensi maanantaina ja jatkuu 2x viikossa, laitoksen jälkihuoltokin sujuu jollain tavalla...Mä en enää tiedä mitä munyt pitäisi omassa tilanteessa tehdä. Apua!!!1

EPÄONNISTUNUT KOULUUN PALUU

Olen niin pettynyt itseeni. Mulla oli tänään yksi tehtävä MENNÄ KOULUUN. Ja mä epäonnistuin siinä. Kyllä mä koululle pääsin mutta lähdin sieltä yhtä nopeasti kuin olin tullutkin. Mä en ole kolmeen viikkoon ollut koulussa ja nyt pitäisi alkaa kirimään muita kiinni. Ei muuten onnistu. Oma elämä on niin sekaisin ja siihen rästitehtävät koulusta päälle. Ei helvetti, Ei musta ole tähän, tai siltä se ainakin tuntuu. Mä olen paska ja epäonnistunut. Jos mulla olisi terä, olisin varmasti viillellyt. En salli itselleni epäonnistumisia. Onneksi hoitajat olivat ymmärtäväisiä osastolle palatessani ja jaksavat vielä tsempatakkin huomista varten. Huomenna uusi yritys, katsotaan mitä siitä tulee.

KUULUSTELUT

Kävin tänään Hämeen poliisilaitoksella kuulusteluissa. Näpistys ja haitanteko virkamiehelle. Kävi ilmi ettei kauppa josta olin näpistellyt suostunut poliisien antamaan sakkoon vaan vaati, että asia viedään oikeuteen käsittelyyn, joka siis tietää sitä että jossakin vaiheessa edessäni on mitä selkeemmin oikeudenkäynti kyseisistä syytteistä. Jos jotain positiivista kuulusteluista haetaan. niin kuulustelijana toiminut poliisi oli hyvännäköinen.
Kuulustelu jännitti aivan kauheasti. Etenkään kun en ollut varma mikä niistä useista kerroista pienen ajan sisään tämä oli. Paljoakaan en saanut sanotuksi mutta asian sisältö tuli kuitenkin tiivistettyä minullekkin mieleiseksi. Jos minä nyt sitten oppisin olemaan perseilemättä...

HOITONEUVOTTEU

Tämän päiväinen hoitoneuvottelu meni hyvin vaikka jännittikin. Paikalla olivat lisäkseni osastolta ylilääkäri ja psykoogi. Avopuolelta psykologi ja lääkäri, sekä jälkihuollon työntekijäni.
Näillä näkymin ensiviikon perjantaina olisi uloskirjaus. Pääsen viikonloppuna käymään kotona hakemassa työkamat ja maanantaina olisi tarkoituksena mennä kouluun. Sain myös onnekseni vapaakävelyt joita aijon hyödyntää ahdistuksen iskiessä.

OSASTO OTTAA ENEMMÄN KUIN ANTAA

"Osastolla olo ottaa tällä hetkellä enemmän kuin antaa"

Mä olen jumissa täällä. Multa viedään kohta laitoksen tuki ja opettaja vaatii koulun keskeyttämistä. Nyt olisi vielä helppo lähteä täältä. Mulla olisi vielä laitoksen tuki, en ole kerennyt vielä laitostumaan ja kouluun olisi helppo palata. Faktaa on vain se etten pääse täältä tänään lähtemään, ellei ihmeitä tapahdu tämän päiväisessä hoitoneuvottelussa.

POLIISISTA SOITETTIIN

Poliisista soitettiin aamulla. Mulla olisi perjantaina 16.09.2016 kellon 10 kuulustelut. Näpistys ja haitanteko virkamiehelle. Jännittää, sillä en muista tilanteesta paljoakaan. Enhän ole edes varma millä kerralla mä noi "syytteet" olen hommannut.

Tänään olisi tarkoitus nähdä lääkäriä kiertoraportin muodossa ja kysellä siltä oisko vihdoinkin mahdollista saada omat ulkoilut. Ja tietysti kysyä perjantaista pääsenkö sinne kuulusteluihin. Tänään myös on iltapäivällä tapaaminen hoitajan ja psykologin kanssa.

Huomenna olisi hoitoneuvottelu, saa nähdä mitä siellä päätetään. Toivoisin kovasti kotiin pääsyä jos se vain on millään tapaa mahdollista. Omasta mielestäni vointini sen jo sallisi.

AHDISTUS HIIPI TÄHÄNKIN ILTAAN

Vitun ahdistus hiipi tähänkin iltaan ilman mitään syytä.

Mulla on mennyt tänään hyvin,

Selvisin lääkärin tapaamisesta ilman kilareita.

Äiti, pari pikkusisarusta ja mummo kävivät vierailulla.

Olen saanut syötyä ja polttanut tupakkaa jälleen aivan valtavia määriä.

On tullut katsottua myös netflixistä erästä sarjaa, sekä kuunneltua  musiikkia.

Ja sitten saapui itse saatana nimeltä ahdistus.

TAHDOSTA RIIPPUMATON HOITO

Tarkkailu loppui maanantaina. Odotin kovasti kotiin pääsyä, jota ei sitten ikinä tapahtunutkaan.

Lääkäri sanoi suoraan, että tulee ehdottamaan ylilääkärille että mut pistettäisiin tahdosta riippumattomaan hoitoon. Olin valmis jäämään vapaaehtoisesti, mutta se ei kuulemma enää kohdallani ollut vaihtoehto, tarvitsen hoitoa ja vapaaehtoisena voisin koska vain päättää lähteä. Hetken odoteltua tulivat hoitajat tuomaan päätöksen, minut on määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon. Ensimmäinen ajatukseni oli no vittu vedetään homma sitten ihan perseelleen. Tuli siinä jonkin aikaa itkettyäkin, mutta sain kasattua itseni ja loppu ilta meni kaikesta huolimatta mallikkaasti. Sain aamulla kuulla jopa kehuja hoitajilta kuinka hienosti hoidin illan vaikka vaikea päivähän se oli.

Tahdosta riippumattoman hoidon kesto: eninitään 3kk

Mielentervyslain edellytykset täyttyvät, koska tutkittu on:

1. Mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten että;

2. Hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi olennaisesti hänen mielisairauttaan

-Vaarantaisi vakavasti hänen terveyttään ja turvallisuuttaan

3. Ja muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

"Potilaan realiteetintaju pettää suhteessa vointiin ja selviytymiseen...hän on impulsiivinen ja arvaamaton, itsetuhoinen. Sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tarvitsee nykyisessä voinnissa osastohoitoa, ilman osastohoitoa sairaus pahenee. Käsitys omasta sairaudesta ja seviytymisestä kuvautunut puutteellisena, ei le kykeneväinen ohjaamaan omaa toimintaansa, vaarantanut oman ja muiden turvallisuuden, ei ole nykyvoinnissaan kykeneväinen käyttämään muita mielenterveyspalveluja."

Tuli pari iltaa sitten oltua muutama tunti "koppihoidossa." Sain pitkästä aikaa jonkun  raivarikohtauksen, potkin ulko-ovea ja huusin haluavani pois, hoitajat tulivat paikalle ja sanoivat jollen nyt rauhotu joudun eristykseen. Vauhtiin päässeenä en tietenkään enää voinut rauhoittua ja koppiinhan siinä jouduttiin. Suosiollahan en sinne tilassani mennyt vaan jouduttiin raahaamaan kolmen hoitajan voimin. Mahalleen patjalle ja rauhottava lääke perseeseen. Seuraava vaihtoehto oli vaihdanko itse vaatteet vai vaihtaako hoitajat. Sen päätin tehdä itse, etenkin kun jouduin riisuuntumaan alasvaatteita myöten (ettei niissä olisi tälläkin kertaa teriä) mieshoitajien läsnäollessa.

Mun koulunkäynti niin kärsii tästä osastolla istumisesta. Jään muista niin helvetin paljon jälkeen. Olen tällä hetkellä sairauslomalla, mutta opettaja vaatii koulun väliaikaista keskeyttämistä. Vaikea keskeyttää sitä tietyksi aikaa, kun en edes tiedä kauan joudun täällä olemaan.

Omasta mielestäni mä päjäisin nyt ihan hyvin jo kotona, etenkin kun olen alkanut jälleen syömään lääkkeitä ja vointi on tasaantunut. Ilta-ahdistusta ei ole parina iltana ollut, eikä itsetuhoajatuksia saati tekoja muutamaan päivään. Nyt pitää vaan näyttää että kaikki on OK että pääsisin täältä pois ennen kuin tuo 3 kuukautta tulee täyteen.

OSASTOLLA NUMERO 5

Tosiaan, olen jälleen aikuispsykiatrian osastolla. Tulin tänne maanantai- tiistai välisenä yönä.

Jäin maanantaina kiinni alkoholin varastamisesta ja ahdistuessani soitin V:lle. Sovittiin, että kun poliisit tulevat annan puhelimen heille ja V ja poliisit puhuvat keskenään. Kuitenkin, V sai poliiseille puhuttua niin että poliisit veivät minut akuutti24:n. Sinne mä sitten jäin odottamaan lääkäriä. Muutaman tunnin akuutissa oltua lähdettiin tosiaan osasto viidelle psykiatrian lääkärin arvioitavaksi. Tultiin yhteistuumin tulokseen että jään osastolle rauhoittumaan ja kokoamaan itseäni. Sovittii myös, että tulen siirtymään osastolle numero 9.

Keskiviikko olikin sitten se siirtopäivä ysille. Päätin että haluan kotiin. Ysillä siitä hetken aikaan tapeltiinkin ja lääkäri määräsi minut neljän päivän pituiseen tarkkailuun. Ysillä homma myös meni siihen etten pystynyt siellä syömään mitää, enkä ottamaan lääkkeitä. Torstaina sitten homma meni siihen että mulle annettiin piikki perseeseen ja laitettiin eristykseen. Olin saanut eristykseen salakuljetettua terän ja kun ovi meni kiinni, käytin hetken hyväksi. Nopeasti oven ulkopuolelta kuuluu huuto "se viiltelee siellä!!1" Niinpä nii, valkotakkiset paikalle ja kannettiin lepareihin.Ahistus oli niin suuri, etten kyennyt kuin itkuhuutamaan. Sain toisen rauhoittavan suun kautta, silläkään ei ollut tehoa, joten laitettiin vielä toinen injektio käsivarteen.

Käteen tuli 4 tikkiä ja siirto takaisin osasto 5:lle. Eilen illalla yritin vielä toisen tarkkailupotilaan kanssa karata, mutta yritykseksihän se jäi. Meinasin jälleen joutua eristykseen, mutta pääsimme hoitajien kanssa yhteisymmärrykseen ja sain jäädä osaston puolelle.