OSASTOLLA

Osastolla jälleen. Otin torstai-iltana yliannostuksen olanzapiineja. Muistan vaan sen että istuin yhdellä bussipysäkillä ja yritin nousta, mutta jalat ei vaan enään kantanut. Seuraavat muistikuvat ovat perjantai aamulta kun heräsin tarkkailusta, lepareissa, nenämahaletkussa. Mulle oltiin jouduttu sen avulla antamaan hiilet. Nyt olen osastolla ainakin maanantaihin asti.

KUULUMISIA #3

Toissa ilta meni jälleen päksissä. Olin ryhmächattiin laittanut itsetuhoisia viestejä ja siellä huolestuttiin. Olin pihalla tupakalla kun näin poliisien kiertelevän pihassa, arvasin heti että jotain on vialla ja yritin paeta sisään, mutta turhaan. Poliisit ottivat jälleen kopin. Sain käydä kämpässä ja hakea tavarani, jonka jälkeen menimme takaisin pihaan ja kyttäboksiin. Yritin sieltä kerran karata ja rautoihinhan siinä taas jouduttiin. Ooteltiin että ambulanssi saapuu. Ambulanssin saapuessa käsiraudoissa edelleen ollessani mut vietiin ambulanssiin jonne tuli myös toinen poliiseista mukaan ja matka kohti akuuttia alkoi. Matka meni rauhallisesti. mutta silti päksissä oli vartijat vastassa jälleen vahtimassa perääni. Pääsin juttelemaan lääkärille, jonka jälkeen juttelin vielä tutun psykan sairaahoitajan kanssa ja pohdittiin yhdessä jatkoani. Vaihtoehtoja oli monia, mutta lopulta päädyimme ratkaisuun jälleen kotiuttaa minut.

Kävin tänään kirjoittamassa vuokrasopimuksen Heinolassa sijaitsevaan asuntoon. Nyt voin hehkuttaa, MULLA ON ASUNTO!!!11

Huomenna pitäisi entisen omaohjaajani kanssa käydä kaupoilla ostelemassa puuttuvia hankintoja. Ja samalla vahtia pikkusiskoa äidin menojen ajan. Huomenna mulla on myös jälkihuollon työntekijälle aika.

Ahdistaa ja masentaa. Tekisi vain niin kovasti mennä akuuttiin ja sanoa etten lähde sieltä ennen kuin saan apua. Mutta huomisten menojen takia on kestettävä. Pakko jaksaa. Helppoa tästä illasta ei tule- sen jo tiedän.

Mä en enää ollenkaan ole varma haluanko mä kouluttautua lähihoitajaksi. Tietenkin haluan, mutta pystynkö mä siihen? Jos vaan peruisin koko lähihoitaja paikan ja jatkaisin logistiikalla varastonhoitajaksi. Se vain tarkoittaisi käytännössä sitä että olisin muuttanut Heinolaan "turhaan" sillä joutuisin joka tapauksessa käymään koulua Lahdessa. Emmä enää tiedä..Miten hevetissä mä voin auttaa muita, kun oma elämäkin kusee niin huolella ja tarvitsen itse paljon apua arkielämässä selviytymiseen?!?

JÄLLEEN YÖ SAIRAALASSA

Jälleen yksi yö vitetty sairaalassa päivytysosastolla. Kaverit huolestuivat puheistani ja päättivät soittaa hätäkeskukseen, itse en halukas ollut sairaalaan lähtemään joten lanssin lisäksi myös poliisit tulivat. Mentiin siinä sitten jälleen lanssilla poliisi mukana akuuttiin, jossa vartijat olivat vastassa valmiina vahtimaan toimiani. Osastohoidon tarvetta ei nähty joten kotiuduin tänään aamulla. 

Olo on hirveän sekava. Mä en yhtään tiedä mitä mä haluan elämältäni. Kaikkihan on päällisin puolin kunnossa. Asunto on alla ja koulupaikka vahvistettuna lähihoitaja linjalle. Perhe ja ystävät tukena. Silti tästä puuttuu jotain. Turvallisuuden tunne? Mua pelottaa aivan älyttömästi toi muutto. Ensimmäinen oma koti, jossa kukaan ei ole katsomassa ja soittelemassa perään. Mä "saan" vihdoinkin olla yksin.

Huomenna mulla on asuntonäyttö Heinolassa. Mä niin toivon että saan sen kämpän, ettei mun tarvitse tehdä välimuuttoa Lahdessa.

KUN PELKKÄ VIILTELY EI RIITÄ

Ahdistaa. Itsetuho vietti on kova. Pelkkä viiltely ei riitä. Pakko saada jotain "pahempaa tuhoa" aikaiseksi. Mä en vaan jaksa. Ei musta ole elämään.

AHDISTUSTA JA ALKOHOLIA

Keskiviikko 20.7.2016

Ahdistusta paljon. Sorruin pitkästä aikaan varastelemaan alkoholia...tyhmää tiedän, mutten voinut itselleni mitään. Lopulta tuli niin huono omatunto kyseisestä toiminnasta, joten päätin ilmiantaa itseni. Vartija tuli ja kierrettiin kauppa läpi ja samalla näytin mitä tuotteita olin ottanut. Lopulta lähdin vartijan kanssa kauppakeskuksen alakertaan penkomaan tavaroitani ja odottelemaan poliisia. Olin kyseiselle vartijalle vanha tuttu joten juttelimme samalla niitä näitä. Lompakossani oli terä jonka olin jo aikaisemmin pistänyt kopin pöydälle. Sain siinä sitten ahdistuksen kasvaessani idean alkaa viilteemään joka tosin epäonnistui vartijan hälyttäessä lisää porukkaa paikalle. Revin vanhoja haavoja auki ja siinä sitten tuli jotain pientä vääntöä yrittäessäni poistua kopista. Poliisit tuli ja menin autoon odottamaan kunnes ambulanssi saapui. Ambulanssin saapuessa ahdistus vaan kasvoi sillä tiesin joutuvani sairaalaan. Ambulanssissa tuli kanssa jotain vääntöä poliisien kanssa ja lopulta makasinkin paareilla mahallani käsiraudoissa. Siitä lähdettiinkin sitten akuuttiin, toisen poliisin ollessa mukana lanssissa. Akuutin kautta osastolle. Sain matkalla itseni rauhotettua siten etten joutunut osastolla kuitenkaan enää eristykseen.

Perjantai 22.7.2016

Ahdistusta ja alkoholia. Sorruin jälleen varastamaan illalla humalapäissäni lisää alkoholia ja kiinnihän siitä jäätiin. Matka vei taas vartijoiden saattelemana koppiin, jossa sama rumba alkoi. Aloin repimään käsiäni auki jolloin vartijat ottivat käsistä kiinni ja käskivät lopettamaan. Siinä sitten odoteltiin poliisia jotka saapuivatkin nopeasti. Poliisi kyydillä mäelle ja putkaan. Putkassa homma johti siihen että makasin lopulta maassa käsiraudoissa ja hakkasin päätä seinään. Ahdistus oli niin kova. Poliisit tulivat tulokseen ettei putka ollut oikea paikka minulle ja lähdimme poliisien kanssa jälleen akuuttiin. Istuin koko matkan raudoissa, toisen poliisin kanssa poliisiauton takaboksissa. Poliisin kanssa juteltiin vähän niitä näitä matkan ajan. Akuuttiin päästyä todettiin että mut pistetään lepareihin rauhoittumaan, pelkällä vyötäröremmillä, mutta ajatuskin lepareista sai minut erittäin ahdistuneeksi ja lopulta makasinkin hirveän tappelun jälkeen kaikissa remmeissa päälle tunnin, vartijoiden ja hoitajien kiinnipitelemänä, sillä en lepareista huolimatta saanut itsetuho käyttäytymistä lopetettua. Pitkän vääntämisen jälkeen sain lopulta itseni rauhoitettua ja lääkäri päätti kotiuttaa minut.

VUOKRASOPIMUS ALLEKIRJOITETTU

Laiva reissusta selviydytty. Ajattelin että kun pääsen koneelle voisin tehdä postauksen johon laitan myös kuvia reissusta.

Kävin eilen kirjoittamassa vuokrasopimuksen sossun tukiasuntoon. Nyt mulla on asunto ajalle 25.07.2016 - 30.09.2016. Muutto heinäkuun viimisellä viikolla. Tehtiimpä samalla myös sähkösopimus ja muuttoilmoituskin.

Olen miettinyt pääni puhki aloitanko lähihoitajan opinnot vai odotanko tuloksia että pääsenkö opiskelemaan luonto-ohjaajaksi. Kuitenkin tulin tulokseen että tein opintotuki hakemuksen sosiaali- ja terveysalalle. Kokeillaan sitä nyt. Jos se ei sitten lähe niin ainahan voin hakea aikuiskoulutuksessa jollekkin muulle alalle. Luonto- ohjaajan koulutus kiinnostaisi paljon mutta kun se on vain niin helvetin kallis ala. Kaikki ne retkeily kamat..

KUVIA REISSUSTA

KUVAT EIVÄT OLE JÄRJESTYKSESSÄ!

ASUMISKUVIO RATKESI & LÄHTÖ LAIVALLE

Jonkun ajan päästä pitäisi lähteä rautatieasemalle suuntana ensin Helsinki ja Katajanokan terminaali.
Huomenna Tukholma. Tavarat on melkein pakattuna.

Asumiskuvioni ratkesivat väliaikasesti. Muutan Lahteen sosiaalihuollon tukiasuntoon, kunnes koulukuviot ja tuleva asuin paikkakuntani selkenevät. Saan asua tukiasunnossa niin kauan kuin tarve vaatii ja etsiä itselleni rauhassa uutta asuntoa. Onneksi ei tarvitse enää stressata siitä löydänkö asuntoa alle kahdessakymmenessä päivässä.

Eilen sosiaalihuollon jälkihuollon työntekijän tapaamisen jälkeen pidimme vielä entisen laitokseni jäkihuolto tapaamisen. Entinen omaohjaajani V hoiti sen tällä kertaa. Oli kiva jutella pitkästä aikaa ihan kunnolla kasvotusten. Ollaanhan me toki nähty kun olen laitoksella käynyt, mutta nyt oli rauhassa aikaa jutella ilman että muut nuoret pyörivät ympärillä.

ASUNTOHAKEMUS LAHTEEN

Tein äsken asuntohakemuksen Lahden taloille. En edes tiedä, saisinko muuttaa Lahteen, mutta ainakin on yritettävä. Toivottavasti sosiaalityöntekijäni ymmärtäisi tilanteeni, sillä asunnon olisi löydyttävä ja tällä hetkellä on aivan sama mistä. Palvelukeskukselle en voi jäädä ja luonto- ja ympäristöalan koulutuspaikan varmuudesta ei ole vielä tietoa. Aivan sama mitä alaa jatkan/ mille pääsen, Lahti olisi aivan loistavalla sijainnilla. Pääsisin täältä Heinolaan sosiaali- ja terveysalalle, kuitenkin jos luonto- ja ympäristöala kutsuu, pääsen täältä myös Asikkalaan. Entä jos jatkankin logistiikan perustutkintoa varastonhoitajaksi, sen koulutuspaikka olisi Lahdessa. Aivan liikaa vaihtoehtoja ja aivan liian vähän aikaa.

EIKÖ UNELMIA PIDÄ SEURATA?

Eikö se niin ole, että unelmia pitää seurata? Sitä mä tässä teen, kun päätin hakea luonto- ja ympäristöalalle, luonto-ohjaajaksi. Päätöstä koulupaikasta en vielä ole saanut, mutta olenpahan ainakin askeleen lähempänä toteuttamassa unelmiani. Sosiaali- ja terveysala kiinnostaa edelleen, mutta en ole enää ollenkaan varma onko se oikea ala minulle. Minusta ei välttämättä olekkaan kaikkiin tehtäviin, joita koulutus minulta vaatisi. Sen sijaan luonto- ohjaajana saisin tehdä juuri sitä mistä tykkään. Liikkua luonnossa sekä haastaa - että ylittää itseni monissakin tehtävissä. Ei sen puoleen ettenkö voisi haastaa itseäni tekemään myös niitä paskamaisempiakin hommia ja pistelemään ihmisiä sosiaali- ja terveysalalla, mutta tällä hetkellä vain kiinnostukseni luonto-ohjaajan koulutukseen on korkeampi.

Suunnitelmat vähän joka asian kanssa tulee tässä muuttumaan jos pääsenkin luonto- ohjaajan koulutukseen. Saanko muuttaa Heinolaan ja asua viikot Asikkalassa ja lomat ja viikonloput omassa kodissa. Tai entä asua koko aikaisesti omassa asunnossa Lahdessa. Mitä jos en saakkaan, onko ainoa vaihtoehto viettää viikot Asikkalassa ja viikonloput sekä lomat mutsin luona. Entä muuttaa Heinolaan ja kulkea sieltä joka aamu hirveän aikaisin Asikkalaan kouluun? Vaihtoehtoja on niin monia ja ensiviikolla pääsen ehdottelemaan niitä jälkihuollon työntekijäni sijaiselle. Kuitenkin, kuten aikaisemmassa postauksessa olen kertonut, vuokrasopimus nykyisestä asunnostani on irtisanottu, joten jonkinlainen ratkaisu asumiskuvioihini olisi löydyttävä ja pian.

LAITOKSELLA KÄYMÄSSÄ JÄLLEEN

Kävin tänään _jälleen_ vanhalla laitoksella. Mua jostain syystä jännitti aivan hirveästi mennä sinne. On niin outoa käydä siellä ja nähdä ettei oma nimi lue enää taululla. Silti kerta toisensa jälkeen tuntuu kuin menisin takaisin "kotiin". Sitä laitos mulle tavallaan oli. Koti. Tykkään käydä laitoksella moikkaamassa ohjaajia, mutta sieltä pois lähteminen on aina yhtä helvettiä. Jälleen kyyneleet kipusivat silmiini kun lähdin sieltä.