AHDISTUSTA JA ALKOHOLIA

Keskiviikko 20.7.2016

Ahdistusta paljon. Sorruin pitkästä aikaan varastelemaan alkoholia...tyhmää tiedän, mutten voinut itselleni mitään. Lopulta tuli niin huono omatunto kyseisestä toiminnasta, joten päätin ilmiantaa itseni. Vartija tuli ja kierrettiin kauppa läpi ja samalla näytin mitä tuotteita olin ottanut. Lopulta lähdin vartijan kanssa kauppakeskuksen alakertaan penkomaan tavaroitani ja odottelemaan poliisia. Olin kyseiselle vartijalle vanha tuttu joten juttelimme samalla niitä näitä. Lompakossani oli terä jonka olin jo aikaisemmin pistänyt kopin pöydälle. Sain siinä sitten ahdistuksen kasvaessani idean alkaa viilteemään joka tosin epäonnistui vartijan hälyttäessä lisää porukkaa paikalle. Revin vanhoja haavoja auki ja siinä sitten tuli jotain pientä vääntöä yrittäessäni poistua kopista. Poliisit tuli ja menin autoon odottamaan kunnes ambulanssi saapui. Ambulanssin saapuessa ahdistus vaan kasvoi sillä tiesin joutuvani sairaalaan. Ambulanssissa tuli kanssa jotain vääntöä poliisien kanssa ja lopulta makasinkin paareilla mahallani käsiraudoissa. Siitä lähdettiinkin sitten akuuttiin, toisen poliisin ollessa mukana lanssissa. Akuutin kautta osastolle. Sain matkalla itseni rauhotettua siten etten joutunut osastolla kuitenkaan enää eristykseen.

Perjantai 22.7.2016

Ahdistusta ja alkoholia. Sorruin jälleen varastamaan illalla humalapäissäni lisää alkoholia ja kiinnihän siitä jäätiin. Matka vei taas vartijoiden saattelemana koppiin, jossa sama rumba alkoi. Aloin repimään käsiäni auki jolloin vartijat ottivat käsistä kiinni ja käskivät lopettamaan. Siinä sitten odoteltiin poliisia jotka saapuivatkin nopeasti. Poliisi kyydillä mäelle ja putkaan. Putkassa homma johti siihen että makasin lopulta maassa käsiraudoissa ja hakkasin päätä seinään. Ahdistus oli niin kova. Poliisit tulivat tulokseen ettei putka ollut oikea paikka minulle ja lähdimme poliisien kanssa jälleen akuuttiin. Istuin koko matkan raudoissa, toisen poliisin kanssa poliisiauton takaboksissa. Poliisin kanssa juteltiin vähän niitä näitä matkan ajan. Akuuttiin päästyä todettiin että mut pistetään lepareihin rauhoittumaan, pelkällä vyötäröremmillä, mutta ajatuskin lepareista sai minut erittäin ahdistuneeksi ja lopulta makasinkin hirveän tappelun jälkeen kaikissa remmeissa päälle tunnin, vartijoiden ja hoitajien kiinnipitelemänä, sillä en lepareista huolimatta saanut itsetuho käyttäytymistä lopetettua. Pitkän vääntämisen jälkeen sain lopulta itseni rauhoitettua ja lääkäri päätti kotiuttaa minut.