JÄLLEEN YÖ SAIRAALASSA

Jälleen yksi yö vitetty sairaalassa päivytysosastolla. Kaverit huolestuivat puheistani ja päättivät soittaa hätäkeskukseen, itse en halukas ollut sairaalaan lähtemään joten lanssin lisäksi myös poliisit tulivat. Mentiin siinä sitten jälleen lanssilla poliisi mukana akuuttiin, jossa vartijat olivat vastassa valmiina vahtimaan toimiani. Osastohoidon tarvetta ei nähty joten kotiuduin tänään aamulla. 

Olo on hirveän sekava. Mä en yhtään tiedä mitä mä haluan elämältäni. Kaikkihan on päällisin puolin kunnossa. Asunto on alla ja koulupaikka vahvistettuna lähihoitaja linjalle. Perhe ja ystävät tukena. Silti tästä puuttuu jotain. Turvallisuuden tunne? Mua pelottaa aivan älyttömästi toi muutto. Ensimmäinen oma koti, jossa kukaan ei ole katsomassa ja soittelemassa perään. Mä "saan" vihdoinkin olla yksin.

Huomenna mulla on asuntonäyttö Heinolassa. Mä niin toivon että saan sen kämpän, ettei mun tarvitse tehdä välimuuttoa Lahdessa.