RATAKANA - "YKSILLE"

Tää ratakana lähtee tänään kuuluisille yksille. Mutta tiedättekö sen mahtavan tunteen kun alkoholia kohtaan ei ole enää pakkoa. Mä voin lähteä juomaan ilman että siitä alkaa monen viikon ryyppyputki. A-klinikalla mulle sanottiin että kohtuu käyttö ei tule multa onnistumaan. Mä näytin niille. Tiedättekö kun voi henkisesti hyvin hommat pysyy lapasessa.

ENSIMMÄINEN KOULUPÄIVÄ- SUORITETTU

Ensimmäinen koulupäivä takana. Kamalaa oli, mutta selvisin ja aijon huomenna mennä uudelleen.
Paljon infoa ja paikkoihin tutustumista. Leikkimistä. Etsi oma paikkasi ikäjärjestys jonosta, sanomatta sanaakaan. Kun kuulin tuosta leikistä, mieleni teki vain ottaa laukku kantoon ja juosta luokasta pihalle, mutta sain itseni jollakin konstilla jäämään JA VIELÄ OSALLISTUMAANKIN KYSEISEEN RYHMÄLEIKKIIN. Hetken kerkesin miettimään, mihin helvetin soppaan olen itseni taas pistänyt.

Emme olleet tänään, emmekä itse asiassa ennen tiistaita vai keskiviikkoa, siinä ryhmässä, missä opiskelemme. Tarkoituksena on muutaman päivän ajan sekoitella soten ykkösiä, että opimme tuntemaan myös muiden ryhmien opiskelijoita, eikä vaan oman.

Huomenna koulua siis 8.15 - 16.00 < Tälläinen kevyt aloitus koululle

MEIDÄN YSTÄVYYS

"Myönnän että mä en aina se helppo ja tasainen oo
  mut en loukannut sua, tahallaan.
  Oot niin kummallinen, ettten mä tunnista kuka sä oot
  vaikka tunsin sut äsken kokonaan.
  Mikä sun on, sitäkö pelkäät, et kohta sut hylkään
  ja siksi näin teet"


Mä pelkäsin. Pelkäsin todella paljon, monta kuukautta, että mä menetin yhden mun tärkeimmistä kavereista.  Me ei pidetty yhteyttä ja hän ei vastannut mun viesteihin. Oltiin etäisiä, kunnes yksi päivä hän laittoi mulle viestiä ja kysyi, koska nähdään. Se sai hymyn mun huulille. Ehkä mä en menettänytkään sitä. Ehkä hän ei kyllästynytkään muhun ja mun käytökseen. Ehkä meidän ystävyydellä on vielä mahdollisuus. Tämä kyseinen kaveri on mulle tosi tärkeä ja ollut mielessä paljon sinä aikana kun ei juteltu. Mä toivon että tästä tulee vielä jotain, meidän ystävyydestä.

MIKÄ HETKI ON VIIMEINEN

"Jokainen päivä synnyttäää yön.

Jokainen rakkaus, surutyön.

Jokainen hetki historian

Jokainen kertoja, tarinan."

Suunnittelen paljon tulevaisuutta.

Ennen elin päivä kerrallaan.

Elämä on arvaamaton. 

Milloinkaan ei voi tietää mikä hetki on viimeinen.

Se voi olla kohta tai se voi olla myöhemmin.

Pelottavinta elämässä on sen päämäärättömyys. 

Merkitsettömyys.

Me vain synnymme. Elämme tietyssä porukassa, teemme mitä teemme ja kuolemme.

Sitä elämä on

MINÄKIN OLEN IHMINEN

Ehkä minä olen persoonallisuudeltani epävakaa. Kyllä, sairastan myös kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kirsikaksi kakun päälle olen saanut myös diagnoosiksi dissosiatiivisen häiriön.
Mä saatan olla hyvinkin impulssiivinen. On kausia kun menee päin helvettiä tai sitten niitä kun olen maailmanomistaja. Mua on joskus täytynyt herätellä, kun olen kesken keskustelun hävinnyt todellisuudesta. Sulkenut itseni tilanteen ulkopuolelle.

Kaikesta tästä huolimatta, minkäkin olen ihminen. Samanlainen, kuin kuka tahansa muu.

OLENKO MÄ TULOSSA VANHAKSI?

Mietinpä tässä vaan, että jumalauta, olenko mä tulossa vanhaksi?

Käytiin tänään tosiaan Linnanmäellä. Melkeinpä mihinkään laitteeseen en uskaltanut mennä. Kai mulla nykyään on jonkinlainen itsesuojeluvaisto, mitä ei nuorempana ollut kun mentiin huvipuiston kaikki laitteet läpi, ilman minkäänlaista ongelmaa.

Lähdimpä illalla myös kaupungillle kiertelemään baareja. Kello on jumalavita yksi ja mä olen jo kotona. Kahdentoista jälkeen keskustasta lähti viimeinen bussi jolla tulin. Ja väsyttää. Pää ei kestä ollenkaan alkoa nykyään. 

RAHAA PALAA

Kävin tänään tatuointistudiolla varaamassa ajan ENSIMMÄISEEN tatuointiini. Aika on 31.08.2017. Ainoa vapaa aika tässä kuussa ja sekin kesken koulupäivää. Kyllä mä järjestän sen ajan. Varausmaksukin on jo maksettu. Mä en osaa jännittää asiaa. Ei kai se voi pahempaa olla kuin itsensävahingoittaminen? Uskon vahvasti, että tulee olemaan helppo keikka. Jostain näiden käsien peittäminen on aloitettava. En vain tiedä kumpi on hoitajalla pahempi. Viilletyt kädet vai lähes kokonaan tatuoidut kyynärvarret?


Pikkuveli lähti seuraksi, kun kävin ostamassa tietokoneen. Pääasiassa kouluhommia varten. Koneella tehdään koulujututkin pääsääntöisesti ja kännykällä olisi ollut hieman ikävä näpytellä vaikka näyttösuunnitelmaa. Kone ei ollut kallis. Reilusti alle kolmella sadalla selvittiin. Ostin siis uutena ja ensivaikutelma tästä on se että toimii ja tulee ajamaan asiansa.

Huomenna olisi aamulla lähtö Linnanmäelle. Siitä luultavasti lisää huomenna.

WHAT DOESN'T KILL YOU MAKES YOU STRONGER

WHAT DOESN'T KILL YOU MAKES YOU STRONGER

Kliseistä, mutta totta. Tää kaikki mitä mä olen käynyt läpi, ei ole kaikesta huolimatta tappanut mua, mutta mä olen vahvempi. Elämä saa ihan uuden merkityksen jokaisen itsemurhayrityksen jälkeen, on se suunniteltu tai impulssi. Aina mä en ole oppinut edellisestä ja sitä on seurannut toinen. Mutta nyt mä olen vahvempi ja mä haluan nähdä mitä elämällä on mulle annettavaa. Mulla on suunnitelmia. Mulla on hyvä olla. 

Odottelen opintolainan ensimmäisen erän kilahtamista tilille. Sen jälkeen suuntana tatuointistudio, jossa suunnittelemme kliseisen mutta mulle todella tärkeän tatuoinnin loppuun. 

STAY STRONG 

Tuo "kliseinen" teksti on tarkoitus ottaa oikeaan kyynärvarteen arpien päälle, ranteen sisäpinnan puolelle. Jostakin näiden käsien peittäminen pitää aloittaa ja ensimmäisenä haluan jotain pientä ja simppeliä. Merkityksellistä. Joka muistuttaa mua pysymään vahvana ja olla luovuttamatta. Muistuttaa mua asiasta,olen mä sitten missä vain. Sen takia kyynärvarsi, sillä siitä mä näen sen aina.

PITÄSKÖ ALKAA LUSMUAMAAN?

"Mähän saisin enemmän rahaa lusmuamalla kuin opiskelemalla"