"Myönnän että mä en aina se helppo ja tasainen oo
mut en loukannut sua, tahallaan.
Oot niin kummallinen, ettten mä tunnista kuka sä oot
vaikka tunsin sut äsken kokonaan.
Mikä sun on, sitäkö pelkäät, et kohta sut hylkään
ja siksi näin teet"
Mä pelkäsin. Pelkäsin todella paljon, monta kuukautta, että mä menetin yhden mun tärkeimmistä kavereista. Me ei pidetty yhteyttä ja hän ei vastannut mun viesteihin. Oltiin etäisiä, kunnes yksi päivä hän laittoi mulle viestiä ja kysyi, koska nähdään. Se sai hymyn mun huulille. Ehkä mä en menettänytkään sitä. Ehkä hän ei kyllästynytkään muhun ja mun käytökseen. Ehkä meidän ystävyydellä on vielä mahdollisuus. Tämä kyseinen kaveri on mulle tosi tärkeä ja ollut mielessä paljon sinä aikana kun ei juteltu. Mä toivon että tästä tulee vielä jotain, meidän ystävyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti