FLIPETIFLOP

 Olin tänään pikkuveljen ristiäisissä ja mun uusin rakkaus sai nimen Sebastian Milo Juhani.

Mä olen juonut kolmevitunkuppia kahvia. Ja yrittänyt tehdä lukiohommia eteenpäin. Aivan saatanan huonolla menestyksellä. Nyt vaan on fiilis, miksi vitussa mä edes yritän tehdä lukiota? Mä olen aina ollut niin saatanan paska koulussa. Peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli 6. Mä en edes ymmärrä mitä ne siellä nettilukiossa ajatteli kun ne päätti ottaa mut sisään. Turhauttaa aivan helvetisti- mutta ihmekkös tuo. Kohta tupakalle. Ei tässä touhussa muuten hermot kestä. Mä yritän leikkiä fiksumpaa kuin mitä mä olen.

 MINÄ IHAN ITSE AJATTELIN, että voisin huomenna tehdä jonkinlaisen MYDAY postauksen. Pitäisi nyt AIKUISTEN OIKEASTI tsempata noitten vitun tehtävien kanssa. Haluan päästä tavoitteeseeni. Lukio valmiiksi ja ylioppilaaksi- jonka jälkeen tie on auki moneen suuntaan, luultavasti tieni vie sosionomi opintoihin. 

MACHO FANTASTICO!!!11

TAHDON VAIN OLLA TYHMÄ JA NUORI

Mä aloitan nettilukion. Miksi sitten valitsin juuri lukion joka suoritetaan netissä? Musta ei ole käymään normi lukiota. En ole vielä siinä kunnossa että se onnistuisi. Nettilukion saa suorittaa juuri omaan tahtiin, mikä tekee siitä vielä paremman vaihtoehdon mulle. En ole vielä päättänyt kirjoitanko itseni ylioppilaaksi. Luultavasti kuitenkin kyllä. Lukion jälkeen haen opiskelemaan sosionomiksi. Haluan tehdä töitä sijoitettujen nuorten parissa. Haluan parhaani mukaan yrittää auttaa nuoria. Aikamoista vitun haistatteluahan se on kun muistan omalta laitos ajaltani. Mutta nuoret on nuoria.

KUULUMISIA #4

Epäilen, että elin jonkin asteisen hypomania kauden tossa hetki sitten. Ajatukset ja suunnitelmat juoksi. Olin muuttamassa toiselle puolelle Suomea opiskelemaan, en vain vieläkään tiedä mille alalle. Äkkilähtö Tallinnaan oli varattu mutta sinne asti en ikinä päässyt, eikä mulla kyllä toimeentulotuen varassa elävälle siihen olisi varaakaan ollut. Raha-asiat tuli kustua aika huolella. Mutta kun sitä itsevarmuuden määrää. Minä pystyn mihin vain itse haluan. Minä pidän itsestäni. Olen riittävä juuri tälläisenä. Ehkä jopa muiden yläpuolella.
Mikä edelsi mahdollista hypomania kautta? Lääkityksen pois jättäminen. Pidemmän päälle se ei ole ollenkaan hyvä asia sillä hypomania kautta seuraa aina jonkin asteinen masennus jossa nyt vellon. Toivottavasti tämä ei vaan syvenny tästä syvemmäksi. Lääkityksen aloitin uudestaa.

Mä elän jossain omassa kuplassa josta mä en pääse ulos, eikä muut sisälle. Mä elän jossain omassa maailmassa, mitä muut ei ymmärrä, enkä mä ole edes velvollinen sitä asiaa avaamaankaan muille.

Mä olen jollain tavalla päässyt yli laitoksessa vietetystä ajasta. Kova ikävähän mulla on edelleen niitä ohjaajia ja tulee aina olemaankin, mut pitää kai vaan uskoa että ne pysyy, jollei muuten mun elämässä niin ainakin muistoissa. Käyn laitoksella usein. Ja soittelenkin sinne. Emmä pysty edelleenkään kokonaan luopumaan siitä. Mä kuitenkin vietin siellä päälle kaksi vuotta. Kaksi aivan vitun tapahtumarikasta vuotta. Mitään en silti kadu. Se oli sen hetkistä elämää joka vain tuntuu jatkuvan edelleen. Milloin mä ryyppään monta päivää putkee tai vedän lääkeyliannostuksia. Milloin mä taas karkaan sairaalasta ja perseilen vartioiden ja poliisien kanssa.

Kävin kirjoittamassa eropaperit  varastopuolelle päästyäni kuljetusalalle. Toisaalta tulipa kirjoitettua eropaperit myös sinne. Tällä hetkellä olen saikulla ainakin joulukuun loppuun asti.

Nää on niitä hetkiä kun miettii oikeasti onko sen viinan kanssa läträäminen oikeasti niin kivaa. #krapula

Huomenna olisi psykologin aika. Kattoo mitä mieltä se on mun nykyisestä voinnista. Kävin viime lauantaina ylimääräisellä psyka- ajalla ja kanssani jutellut mies vihjasi siihen suuntaan että mulla saattaa olla myös dissosiaatiohäiriö.