TAHDOSTA RIIPPUMATON HOITO

Tarkkailu loppui maanantaina. Odotin kovasti kotiin pääsyä, jota ei sitten ikinä tapahtunutkaan.

Lääkäri sanoi suoraan, että tulee ehdottamaan ylilääkärille että mut pistettäisiin tahdosta riippumattomaan hoitoon. Olin valmis jäämään vapaaehtoisesti, mutta se ei kuulemma enää kohdallani ollut vaihtoehto, tarvitsen hoitoa ja vapaaehtoisena voisin koska vain päättää lähteä. Hetken odoteltua tulivat hoitajat tuomaan päätöksen, minut on määrätty tahdosta riippumattomaan hoitoon. Ensimmäinen ajatukseni oli no vittu vedetään homma sitten ihan perseelleen. Tuli siinä jonkin aikaa itkettyäkin, mutta sain kasattua itseni ja loppu ilta meni kaikesta huolimatta mallikkaasti. Sain aamulla kuulla jopa kehuja hoitajilta kuinka hienosti hoidin illan vaikka vaikea päivähän se oli.

Tahdosta riippumattoman hoidon kesto: eninitään 3kk

Mielentervyslain edellytykset täyttyvät, koska tutkittu on:

1. Mielisairas ja mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten että;

2. Hoitoon toimittamatta jättäminen pahentaisi olennaisesti hänen mielisairauttaan

-Vaarantaisi vakavasti hänen terveyttään ja turvallisuuttaan

3. Ja muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä.

"Potilaan realiteetintaju pettää suhteessa vointiin ja selviytymiseen...hän on impulsiivinen ja arvaamaton, itsetuhoinen. Sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Tarvitsee nykyisessä voinnissa osastohoitoa, ilman osastohoitoa sairaus pahenee. Käsitys omasta sairaudesta ja seviytymisestä kuvautunut puutteellisena, ei le kykeneväinen ohjaamaan omaa toimintaansa, vaarantanut oman ja muiden turvallisuuden, ei ole nykyvoinnissaan kykeneväinen käyttämään muita mielenterveyspalveluja."

Tuli pari iltaa sitten oltua muutama tunti "koppihoidossa." Sain pitkästä aikaa jonkun  raivarikohtauksen, potkin ulko-ovea ja huusin haluavani pois, hoitajat tulivat paikalle ja sanoivat jollen nyt rauhotu joudun eristykseen. Vauhtiin päässeenä en tietenkään enää voinut rauhoittua ja koppiinhan siinä jouduttiin. Suosiollahan en sinne tilassani mennyt vaan jouduttiin raahaamaan kolmen hoitajan voimin. Mahalleen patjalle ja rauhottava lääke perseeseen. Seuraava vaihtoehto oli vaihdanko itse vaatteet vai vaihtaako hoitajat. Sen päätin tehdä itse, etenkin kun jouduin riisuuntumaan alasvaatteita myöten (ettei niissä olisi tälläkin kertaa teriä) mieshoitajien läsnäollessa.

Mun koulunkäynti niin kärsii tästä osastolla istumisesta. Jään muista niin helvetin paljon jälkeen. Olen tällä hetkellä sairauslomalla, mutta opettaja vaatii koulun väliaikaista keskeyttämistä. Vaikea keskeyttää sitä tietyksi aikaa, kun en edes tiedä kauan joudun täällä olemaan.

Omasta mielestäni mä päjäisin nyt ihan hyvin jo kotona, etenkin kun olen alkanut jälleen syömään lääkkeitä ja vointi on tasaantunut. Ilta-ahdistusta ei ole parina iltana ollut, eikä itsetuhoajatuksia saati tekoja muutamaan päivään. Nyt pitää vaan näyttää että kaikki on OK että pääsisin täältä pois ennen kuin tuo 3 kuukautta tulee täyteen.