Käytin tänään aamulla mun ulkoilu mahdollisuuden ja kävin Likolammella istuskelemassa.
Samalla kun mä pelkään vettä, se rauhoittaa. Heinolassa asuessani mun oli tapana paeta rantapuistoon paskoja hetkiä. Siellä sai vaan olla ja rauhoittua.
Virallisen kesäloman ensimmäinen päivä, päättäri ja minä olen jumalauta osastolla.
Osastolla. Osastolla. Osastolla. Toisaalta mulla on just nyt sellai fiilis, et enköhän mä keksi päivällä jotain hoitajien pään menoksi.
Eilinen ilta oli paska. Ahdisti ja itketti ja tuntui että paha olo ei lopu ikinä. Soitin laitokselle ja puhuin entisen omaohjaajani kanssa. Tuntui vaan että musta ei ole mihinkään. Mä en pärjää "kotona" joten ainoa vaihtoehto tällä hetkellä on osastolla olo, mutta ei sekään ole oikein. Vien paikan joltain joka aikuisen oikeasti tarvitsisi tätä. Ei mun edes kuuluis olla täällä, vaan "kotona" harjoittelemassa omaa elämää, itsenäistymistä. Joo täällä mä saan apua, muuta kun en osaa ottaa sitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti