Mä tiedän etten ole maailman ainoa ihminen joka stressaa asioista.
Tiedän että olen osastolla ja tiedän jopa syyni siihen. Ymmärrän miksi täällä on tietyt käytännöt ja anteeksi että olen joskus niistä vallittanut.
Tiedän käyttäneeni rahani holtittomasti ja miettiväni nyt miten pärjään 15. päivään asti,
Ainii mutta sehän on helppoa, sen kun vaan olen osastolla, ei tarvi stressata rahasta kun saan syödä neljästi päivässä.
Tiedän että minulla on koulupaikka syksyä varten odottamassa ja silti jännitän sitä pääsenkö vaihtamaan alaa. Jollain tavalla otan jopa stressiä siitä.
Tiedän että lastensuojelulaitoksesta lähteminen on vaikeaa ja hermot saattavat olla kireällä, mutta voisiko sen jumalauta nätimmin ilmaista kuin alkaa heti syyttämään mun omista tekemisistä?
Tiedän olevani 18 vuotias, ja vapaa tekemään just niin kuin itse haluan.
MÄ JUMALAUTA TIEDÄN.
Mä en vaan tällä hetkellä jaksa mitään paska draamaa. Mä en jaksa sitä just nyt. Mun elämässä on muutaman viikon sisään tapahtunut niin jumalattoman isoja ja vaikeita muutoksia ja mä reagoin niihin. Vahvasti. Sekakäyttämällä alkoholia ja lääkkeita. Viiltelemällä. Yrittämällä tappaa itseäni. Tuhlaamalla rahani holtittomasti.
Mä olen mä ja mä elän mun omaa elämää. Antakaa mun tehdä se.
Ahdistaa aivan helvetisti. Mä olen itkenyt puolet illasta sitä kuinka paska mä olen, koska sen käsityksen sä annoit mulle.
Hyvää yötä, kiitos ja anteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti