Jälleen keskustelu lääkärini kanssa johti aiheeseen millä saamme pidettyä minut hengissä?
Mä en osaa vastata tuohon kysymykseen. En mä voi tietää tuleeko mulle osastolta pois pääsyn jälkeen niin toivoton fiilis, että itsemurha on ainoa oikea ratkaisu, vai meneekö mulla jopa niin hyvin, ettei mun tarvitse edes satuttaa itseäni. Ei sitä vaan voi tietää.
Nyt mulla menee hyvin. Ei ahdista. Ei masenna. Ei itketä. No joo, itsetuhoiset ajatukset kiertävät päässä, mutta muuten mulla on nyt hyvä olla.
Puoli yhdeltä mulla on viimeinen psykologin tapaaminen osastolla. Tehdään viimeiset testit ja tulokset saan kuulla ensi viikon tiistaina. Psykologin tapaamisen jälkeen näen vielä lääkäriä toisen kerran omahoitajani kanssa ja katsotaan saammeko vastausta kysymykseen millä saamme pidettyä minut hengissä?
Tämä mun tän hetkinen osastolla olo on niin turhaa. Mulla on hyvä olla. Emmä tarvi apua enää. Mä olen valmis lähtemään "kotiin". Emmä osaa ottaa enää mitään irti tästä tutkimusjaksosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti