Tosiaan, kävin viikonloppuna kaksi kertaa, lauantaina ja sunnuntaina Sillan tukikäynnillä päksissä. Jo lauantaina hoitaja mietti, pitäisikö pyytää lääkäri mua tapaamaan, se jäi siihen. Heti sunnuntai- iltana otin kolmannen yliannostuksen lääkkeitä viikon sisään. Maanantaina pää selvisi sen verran että otin suunnaksi keskussairaalan päivystyksen. Siellä multa otettiin varmuuden vuoksi verenpaineet, happisaturaatio ja ekg, haluttiin varmistaa ettei lääkkeistä tullut mitään jälkiseurauksia. Tapasin myös psykan sairaanhoitajan ja akuutin päivystävän lääkärin. Jäin päivystykseen yön yli nukkumaan. -Ymmärräthän sinä, jos sä lähet täältä yön aikana, meiän pitää soittaa poliisit sun perään, itsemurha vaaran vuoksi. Aamulla tapasin vielä lääkäriä ja psykan sairaanhoitajaa, sekä päivystävää psykiatria. Sain luvan lähteä kotiin.
Lääkitystä mulla ei edelleenkään mene ja sen huomaa voinnista. Elän liipaisimella.
Tänään mulla on yhdeltä avohoidon psykologin aika. Olen hänelle kyllä soitellut jo viime viikosta asti, etten vain enää jaksaisi. Olo on aivan kamala. Ikinä en tiedä minkälainen fiilis on esimerkiksi puolen tunnin päästä, enkä tiedä mitä saan päähäni. Mielialat heittelee niin laidasta laitaan. Nyt on hyvä olla, hetken päästä saatan itkeä ja raivota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti