Tänään psykologin käynnin jälkeen kävin sairaalan kanttiinista hakemassa kahvin ja menin istuskelemaan liksan rannalle. En siellä kauaa kerennyt olemaan, kun poliisit tuli tökkimään. Jos voisin sanoa näin, nettituttu oli ilmoittanut poliisille, istuvani liksan rannassa. Ylireagointia tältä tutulta, sillä ei, en tällä kertaa ajatellut hukuttautua. No poliisi kyydillä akuuttiin tapaamaan tuttuja hoitajia, näin myös lääkärin ja siitä sitten jo lähdettiinkin kotiin. Tai menin äidin luokse, ja siitä sit illalla kotiin. Tuttu poliisi yritti puhua mua myös osastohoitoon, mutta ei musta ole siihen. Vielä. Koen olevani kuitenkin kohtalaisen hyvässä kunnossa. Aina voi mennä paskemminkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti