Kerro miltä se tuntuu kun irti päästää
Kerro miltä se tuntuu kun ei mitään pelkää
-----
Nyt tiedät kaikki on kuitenkin turhaa, niin turhaa
Sä vedit piinatut keuhkot täyteen, olit kai sekaisin
-----
Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
Että vasta tuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
Mut kuka uskois et on olemassa surullisia keijuja
Pää painuksissa mainitsi hän kerran murheistaan
Fauni hymähti ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju nukkui pois
On paratiisi meillä täällä näin
Mut ei aina kaikkk koe sitä näin
Ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
Suru joskus kiinni saa
Ja vie mukanaan
-----
Älä enää vastaa tähän
Teen sen mitä aijon tänää
Sä et sitten tiennyt mitään
Jos ne kysyy myöhemmin
-----
Mä olin perhonen jonka siivet eivät kauas kantaneet
-----
On niin peloissaan
Silmät auki oottaa unta vaan, saapumaan
Ei aikuistumaan, suostu millään
Tyytyy pakenemaan, taas humaltumaan
-----
Sylissäsi, uskallan tunnustaa
Ettei minusta tahdo olla tätä maailmaa kohtaamaan
Puolet minusta on muualla
-----
On kaikki turhaa
Ajattelee murheissaan
Elämän lanka hauras pian katkeaa
Yksin tarpoo humalassa
Sillan luokse laahustaa
Ei yleisöä katsomassa
Sen vielä varmistaa
Autiolta paikka näyttää
Hyväksyen toteaa
Tilaisuuden päättää käyttää
Reunaa kohti suunnistaa
Hiljaa katsoo hyiseen veteen
Sinne tahtoo sukeltaa
Viimein päätöksensä tekee
Reunan yli kapuaa
Viimeisen kerran huutoon suunsa aukeaa
Piiskaava tuuli sen alleen vaimentaa
Tänään päätti sen
Koitti päivä viimeinen
Viimein vajoaa
Hautaansa kohti sameaan
Kangistaa kylmyys
Luihin asti pureutuu
Ympärillä tyhjyys
Hiljaisuuteen hautautuu
Silmissä mustuu
Kylmä aistit turruttaa
Voimakas pohjavirta
Vie ruumiin mukanaan
Tänään päätti sen
Koitti päivänsä viimeinen
-----
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti