torstai 16. helmikuuta 2017

EPÄVAKAA PERSOONALLISUUSHÄIRIÖ

Ajattelin kerto miten epävakaa persoonallisuushäiriö - epävakaa pershärö, esiintyy elämässäni.

"Epävakaata persoonallisuutta luonnehtii pitkäkestoinen tunteiden, ihmissuhteiden ja minäkuvan epävakaus sekä impulsiivinen toiminta. Subjektiivisesti yksilö kokee usein voimakasta tuskaa, jota hänen on vaikea kestää ja jonka kanssa hän siksi yrittää tulla toimeen usein epätoivoisin, impulsiivisin ja itsetuhoisin tavoin.
Häiriöstä kärsivän tunneherkkyyttä on verrattu palovammapotilaan vereslihalla oloon: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi, ja kaikki tuntuu sietämättömän voimakkaasti. Tunnetilan muutoksia laukaisevat erityisen tyypillisesti ihmissuhteissa tapahtuvat asiat, jotka yksilö voi mieltää esimerkiksi torjunnaksi, välittämisen puutteeksi, hylkäämiseksi tms. Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät ovat usein myös hyvin sensitiivisiä ympäröiville olosuhteille. Muutokset ulkoisissa turvaa tuottavissa puitteissa voivat vaikuttaa vointiin varsin paljon. Voimakkaat tunnetilat tiivistyvät usein äärimmäisen psyykkisen tuskan ja toivottomuuden tunteiden sävyttämiksi kriiseiksi. Häiriön akuuttivaiheessa voi vaikuttaa siltä, että uusi kriisi ilmenee pian yksilön toivottua edellisestä."                                                                                          -Terveyskirjasto

Mielialan vaihtelevuus: Mielialani heittää päivän aikana sellaista rallia. Ilo, suru, viha, vitutus, ahdistus, onnellisuus, ärtyisyys, masennus. Olen nauravainen ja hetken päästä itken. Ja ei tämä ei ole mitään lyhyt tempoista vaan saatan kokea nämä kaikki tunteet muutaman tunnin sisään ILMAN MITÄÄN SYYTÄ. Mieliala vain heittelee laidasta laitaan.
Suhteeton vihaisuus ja vaikeudet säädellä sen ilmaisua: Nämä ilmenee etenkin silloin, kun koen tulleeni laiminlyönneeksi, hylätyksi, torjutuksi. Viha ilmenee mulla pitkä kestoisena katkeruutena ja sanallisilla hyökkäyksillä. Usein nämä tilanteet johtavat vihan purkamiseen esimerkiksi tavaroiden heittelynä ja väkivallalla. Koen hallitsemattomien vihanpurkaus kohtuksien jälkeen häpeää ja syyllisyyttä.
Ihmisuhteet on epävakaita: Mulle ihmisestä tulee nopeasti todella tärkeä ja saatan lähes heti kertoa hänelle todella henkilökohtaisia asioita. Vaadin sen ihmisen johon olen takertunut viettävän paljon aikaa minun kanssani. Saatan kokoea ihmisen ensin hyväntahtoisena ja auttavana ja tukea tarjoavana. Toisena taas pahantahtoisena ja julmasti rankaisevana. Tälläiset äkilliset vaihdokset voivat johtua voimakkaasta tarpeesta saada osakseen ainutkertaista välittämistä sekä illuusion romahtamiseen liittyvästä pettymyksestä, kun ihanteellista välittämistä ei olekaan saatavaissa. Epävakaudesta kärsivänä koen herkästi ettei toinen välitä minusta, eikä anna tarpeeksi eikä ole riittävästi läsnä.
Esimerkkinä: Jouduin lastensuojelulaitokseen, kiirelliisellä sijoituksella maaliskuussa 2014. Kiinnitin heti huomiota ohjaaja V:hen. Johon rakensinkin luottamussuhteen. Kerroin heti ensimmäisien kuukausien aikana hänelle todella henkilökohtaisia asioita, joista en muille ollut ikinä edes miettinyt puhuvani, V oli mulle turvallinen aikuinen. Mä luotin häneen. Jos en saanut V:n huomiota, saatoin alkaa viiltelemään, satuttamaan itseäni muute ja heittelemään tavaroita. Takuu varma huomion saanti häneltä. Tämä saattoi toistua useamman kerran päivässä ja johtaa kiinnipitotilanteisiin, joissa olinkin usein, Tulin todella mustasukkaiseksi jos V hoiti jonkun muun nuoren kanssa asioita, vaadinhan mielessäni häneltä huomiota mulle, ei muille. Pidin V:tä mukavana ja auttavana, kun toisinaan taas ajattelin etenkin huomion menettäessäni, että se tekee tän kaiken tahallaan, ihan vain kiusatakseen mua, että se haluaa että mulla on paska olla. Olin laitoksessa päälle kaksi vuotta, jona aikana rakensin kiintymyssuhteen V:n lisäkski pariin muuhun ohjaajaan, mutta ne ei ollut näin intensiivisiä. Sijoituksen loppua kohden aloimme "vieroittaa" mua V:stä, aluksi paskalla menestyksellä. Saan nykyäänkin pitää häneen yhteyttä, mutta enää en tarvi yhteyden ottoa niin usein- silloin tällöin on mukava rupatella.
Hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelko: Koen hylkäämiseksi tulemisen omana syynä, että olen paha ihminen eikä kukaan halua antaa mulle tarvitsemaani huomiota sen takia. Yksinjääminen tuntuu turvattomuutena. Kuin pienen lapsen hätää. Mun on vaikeaa kestää yksin oloa. Läheisiä ihmissuhteita sävyttää epätoivoiset yritykset estää toista hylkäämästä, esimerkiksi takertumalla toiseen. Itsetuhoinen käytös on tavallista hylätyksi tulemisen pelon yhteydessä.
Impulsiivinen käytös: Eri päihteiden käyttöä, varastelua, ahmimista, lääkeyliannostuksia...
Itsetuhoisuus: Etenkin hetkinä jolloin koen tulevani hylätyksi. Itsetuhoista käytöstä esiintyy myös muuten, usein ilman mitään syytä. Itsetuhoisuuteni tarkoituksena on lievittää ahdistusta, ei tappaa itseäni vaikka epävakaudessa itsemurhan riski on korkea.
Alttius koke outoja, epätodellisia oloja tai epäluuloiset ajatukset: Koen usein oloja joissa en tiedä kuka olen, missä olen ja miksi olen. Eläminen näinä hetkinä on kuin eläisin unessa. Kaikki on niin epätodellista.Muistin ja ajantajun tilapänen kadottaminen on mahdollista. Koen myös epäluuloisuutta välillä muita ihmisiä kohtaan. Koen usein muiden kääntyneen minua vastaan.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti