Ahdistaa. Tekisi mieli mennä päivystykseen istumaan ja juttelemaan taas psykan sairaahoitajan kanssa, tällä kertaa tosin selvinpäin. Ehkä saisin käynnistä jotain irtikin. En vain kehtaisi tuottaa kenellekkään pettymystä, etten pärjääkkään ittekseni. Mutta kun tää olo on mitä on. Ja jaksamisen kanssa sama homma.
Oon niin tyhmä. Tuli eilen taas perseiltyä humalassa ja lääkepäissäni pariinkin otteeseen ja jopa toivoin kiinnijäämistä. Mutta ei...Pelottaa aina kiinnijäämättömien perseilyreissujen jälkeen mennä kauppakeskukseen, jos ne on sittenkin saanut tiedon mun perseilyistä ja vartija ottaakin kopin.
Pitäisi aptekkissa taas käydä hakemassa kauhea kasa neuroleptejä, emmä pärjää ilman niitä.
Osasto? :(
VastaaPoista