RISTEYKSESSÄ VIIMEISESSÄ

"TÄSSÄ RISTEYKSESSÄ VIIMEISESSÄ"

Tässä mä olen. Risteyksessä viimeisessä.

Toinen tie vie tuntemattomaan. Iloon. Elämänhaluun. Onneen. Opiskelujen pariin. Unelma-ammattiin. Töihin. Ehkä perheen perustamiseen. Omaan asuntoon. Paranemiseen.

Toinen tie vie tuttuun ja ei niin turvalliseen. Ahdistukseen. Kuolemanhaluun. Pelkoon. Vihaan. Aggressiivisuuteen. Itsetuhoisuuteen. Osastokierteen jatkumiseen. Ja lopulta kuolemaan.

Tunnemieli ohjaa tuttuun ja "turvalliseen." Järkimieli puolestaan tuntemattomaan.

Se miksi olen tässä risteyksessä. Nyt alkaa olemaan viimeiset hetket valita suunta elämälle. Näin tämä ei voi jatkua. Tai voipas, jos valitsen sen tutun ja "turvallisen" tien. Mutta mä en välttämättä halua. Haluan tietää miltä tuntuu olla aidosti onnellinen ja iloinen. Mä haluan opiskella, suunnata kohti unelma-ammattia ja työelämää. Mä haluan elää. Olla kuin tavalliset ihmiset. Elää sitä tasapaksua elämää, tylsine rutiineineen. Enköhän mä ole liiaksi jo nähnyt tätä tietä. Tämä tie ei johda kuin hautaan. Se on tosi asia, mikä pitää osata hyväksyä.