Mulla oli maanantaina aika psykiatrian lääkärille. Sairauslomaa jatkettiin ainakin ensi maaliskuuhun asti. Erityiskorvattavuutta lääkkeisiin haettiin, Tammikuussa olisi aika psykan sossulle. Siellä mietitään mitä teen. Aloitanko kuntouttavan työtoiminnan vai menenkö työkokeiluun. Haenko kevään yhteishaussa kouluun ja lopettaisin lukion. Mulla aloitetaan vissiikin psykologiset testit. Katsotaan onko minulla oikeat diagnoosit vai ei.
Jos pyhittäisin tämän illan koulutehtäville pitkästä aikaa. Jäänyt lukion eteneminen hieman vähiin. Jos vain saisin aikaani aloittaa koulun tekemisen. Aloittaminen tässä se vaikeus on, eihän siinä sitten mitään kun vauhtiin pääsee, silloin hommat edistyy.
Kaverin piti tänään tulla yöksi. Ei se sitten tulekkaan. Jää mielummin poikaystävänsä? luo. No aivan vitun sama mulle. Pelottaa vaan että mä menetän sen taas. En kestäisi mitään riitaa meidän välillä, mutta silloin kun tunnen tulevani hylätyksi...Mä en vaan kestä sitä että mä jään ihmissuhteissa toiseksi, mulle tärkeälle henkilölle. Samaa se oli laitosaikana. Omaohjaaja kiinnitti huomiota muihin omaohjattaviin nuoriin enkä saanut tarpeeksi huomiota. Mä en vaan kestänyt sitä. Saatoin itkeä monta tuntia ja viillellä. Riehua ja suuttua, vaan sen takia että mä saisin huomiota siltä mulle tärkeältä henkilöltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti