Eilen oli päättärit. Minä mitään koulua päättänyt ja vitut. Vuoteen kyennyt koulussa edes käymään. Mutta päätimpä juhlia silti. Kävin tsekkaamassa keskustassa ollutta ylex pop- tapahtumaa. Ja ryypättiin. Kävimpä fiksuna likkana myös poliiseilta kysymässä kannattaako mun siinä kuosissa baariin edes mennä -sisään vaan, oli vastaus. Baari aukesi kymmeneltä. Emmä siel kerenny kun yhteentoista olemaan kun alko ahdistaa niin perkeleesti ja äänet käskivät satuttamaan itseäni. Lähdin pois ja jäädyin paikalleni. En uskaltanut liikkua. Soitin häkeen huutoitkua että pelkään tekeväni itselleni jotain. 0,38 promillea, ei sen enempää. Akuutissa sama kaava odottelua, psykan sh näkeminen, lääkärin tapaaminen ja osastolle yöks, josta tänä aamuna kotiuduin. Niinkuin hoitaja sanoi osastohoidon tavoite toteutui, lääkäri vaan tokas et -nii, ethän sä tääl muuta tehny ku nukkunu. Mutta se kriisi oli sillä ohi. Ääniä kuulen vieläkin, mutta ahdistus hävisi opamoxin avulla nukutun yön johdosta. Enkä satuttanut itseäni tai muita.
Huomenna kello yhdeksän ois psykologin aika. En tiedä mitä hän ja lääkäri on mieltä siitä ettei mulla ole taaskaan lääkkeitä. Tuli vedettyä ne perjantai päivällä. Kaikki huikeat 7kpl abilify ja 7kpl mirtazapin, eli kaiken mitä apteekista viikoksi saan mukaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti