"Viime aikoina selkeä epäily dissosiatiivisista oireista"
"Lisäsäksi keskutelutss aoh Haaran kanssa potilas oli vajonnut dissosiatiivisesti useita kertoja pois tilateesta, ollut reagoimaton. Jälkeenpäin selvä muistiaukko, ei muistanut tapaamista lainkaan."
Pelottavaa. En tosiaankaan muista kyseisestä keskustelusta hoitajan kanssa _mitään_. Olen kuulemma vajonnut jonnekkin omaan maailmaan keskustelun aikana, niin ettei muhun ole saanut edes koskemalla reaktiota. Enkä edes tiedä, mikä kyseisen tilanteen on laukaissut. Mikä on saanut sulkemaan itseni pois todellisuudesta?
Nämä muistiaukot on jo tuttuja ja epätodellinen olo. Mutta tämä itsensä sulkeminen pois tilanteesta kadoten jonnekkin, on ihan uutta. Niimpä lääkärit ovat miettineetkin ja laittaneetkin alustavan diagnoosin dissosiatiivisesta häiriöstä, papereihin.
Oon suoraan sanottuna pelko perseessä osastolla. Iltavuorossa on hoitaja, jota sunnuntaina "tönäisin" lähtiessäni suutuspäissäni osastolta. Ei olla sen jälkeen nähty. Enkä tiedä miten kyseinen hoitaja paluuseeni osastolle reagoi. Tai miten hän reagoi muhun. Kyseiselle hoitajalle huutaminenkin on ehdoton ei. Entä se, kun kajosin hänen fyysiseen koskemattomuuteen? Helvetti mä olen tyhmä. Käyttäydyn kun mikäkin teini-ikäinen kakara. Olisin sen sunnuntain voinut hoitaa asiallisemminkin, kuin riehumalla ja paiskomalla ja potkimalla tavaroita. Huutamalla ja haistattelemalla hoitajille. Riittääköhän edes anteeksi pyyntö? Ainakin mä aijon sitä yrittää, mä olen sen jälkeen oman osani tehnyt asian selvittämiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti