PERJANTAI:
Olin perjantaina kaverin kansaa viihteellä. Tuli siinä muutama tunti istuttua yökerhossa. Tuli juotua ja tanssittua. Käytiin baarin jälkeen vielä syömässä. Tiet erkanivat, ei rahaa taksiin ja bussit kulki vasta aamulla. Ahdistus kasvoi. Menin odottamaan aamun ensimmäistä bussia jolla pääsisin akuuttiin, alkoholi laukaisi hirveän ahdistuskohtauksen. Väsytti. Kävin hetkeksi makaamaan bussipysäkin penkille. Ei mennyt varmaan viittäkään minuuttia kun poliisit ajoivat ohi ja pysähtyivät kohdalleni. Kyselivät vointia. Kerroin ahdistuksesta ja siitä että viiltäisin jos vain olisi jotain terävää ja kyselin monelta mahtaa seuraava bussi kulkea päivystykseen. Poliisit sanoivat että voivat viedä minut sinne. No maijan takabaksii, burger kingin kruunu päässä ja suuntana phks. Päksissä poliisi kävi ilmoittamaasa minut sisää. Siinä käveltiin sitten käsikynkässä valvontaan nukkumaan humalaa pois, oli vähän hutera olo, eikä turhaan. Puhalsin 1,2 promillea. Yöllä lääkäri jututti. Aamulla pääsin juttelemaan psykan sairaanhoitajan kanssa. Lupasin hoitajalle etten satuta itseäni. Pääsin kotiin.
SUNNUNTAI:
Mulla oli hyvä päivä. Kävin salilla kahteen kertaan, näin perhettä. Juttelin kavereiden kanssa. Mieliala oli hyvä. Kotiin päästyä lukittauduin suihkuun ja aloin viiltelemään. Viilto viillolta syvempiä jälkiä. Kerroin kaverille joka rohkaisi soittamaan akuuttiin ja kyselemään kannattaako sinne mennä. Akuutista vastattiin koska viiltoja on lähemmäs 30 kannattaa käydä vaikka kerroin että ne on pinnallisia. Ei näköjään ollut. Akuuttiin saavuttuani odottelin tunnin kunnes nimeäni huudettiin. Haavat katsottiin ja tunnin makasin tikattavana. Tikkien lukumäärää en tiedä, varmaan lähemmäs kymmenen? Siitä sitten odottelemaan psykan sairaanhoitajaa. "Vooi vittu"- oli ensimmäinen ajatukseni kun kuulin psykan hoitajan nimen. Sama mies kuin eilenkin. Juteltiin sen kanssa ja sain luvan lähteä tupakalle, kunnes hän on kirjannut keskustelemamme asian. Tupakalla romahdin. Itkin. Itkin. Itkin. Takaisin psykan hoitajan luo joka huomasi samoin tein että olen itkenyt. Juteltiin siinä sit taas vähän lisää. Kerroin ikävästä entistä omaohjaajaa kohtaan ja että viiltelin koska toivoin että se murtaisi vessan lukon, tulisi ottamaan terän pois mun kädestä, paikkaisi haavat ja sanoisin että sä pärjäät. Keskustelun aikana rauhoituin. Hoitaja kirjasi taas keskustelumme ja sanoi että voin käydä tupakalla sillä aikaa kun hän käy keskustelemassa lääkärin kanssa. Tupakalle mentyäni romahdin taas. Itkin. Menin takaisin sisälle ja hoitaja tajusi jälleen tilanteen. Hän varmisti moneen otteeseen olenko varmasti halukas lähtemään kotiin yöksi. Ja halusinhan minä, jollei kerran estettä sille ollut. Taksilla kotiin ja nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti