LASTENSUOJELU

Eilen illalla tv:stä tuli Arman- Pohjantähden alla, lastensuojelu -jakso. Itse katsoin sen tänään aamulla ja voin sanoa että oli erittäin tunteita herättävä aihe. Aihe kolahti niin syvälle tunteisiin oman lastensuojelu asiakkaan taustan omaavana. 

"Lastensuojelu on siis Suomessa virannomais toimintaa, jonka tehtävänä on tukea ja auttaa vanhempia huolehtimaan lapsistaan.  Lastensuojelun tehtävänä on turvata lapsen tilanne ja suojella häntä siinä tapauksessa, jos vanhemmat eivät jostain syystä siihen pysty tai lapsi tai nuori tekee asioita, jotka ovat hänelle itselleen vaarallisia tai haitaksi. Suomessa lastensuojelusta vastaa lastensuojelulaki."

En tarkalleen muista milloin pääsin (silloin kyllä ajattelin että jouduin) lastensuojelun asiakkaaksi. Varastelua, jonka seurauksena poliisit tulivat erittäin tutuiksi, koulun käymättömyyttä, päihteitä, itsetuhoisuutta, osastojaksoja nuorisopsykiatrisella. Nämä olivat omasta mielestäni syyt, jonka vuoksi viimein vuonna 2014 laitos"kierteeni" alkoi, kun osastojakson päätteksi minut pakotettiin avohuollon sijoitukseen Salkku-osastolle. Viikon kerkesin Salkku-osastolla olemaan, kun mut kiireellisesti sijoitettiin vieressä olevaan vastaanotto-osastoon,useiden avohuollon sijoituksen aikana tulleiden hatkojen ja päihteidenkäytön ja itsetuhoisuuden vuoksi. Ensimmäinen yöni vastaanotto-osastolla olon aikana vietin sairaalassa, ja toisen putkassa. Sairaala reissua edelsi riehuminen, tavaroiden heittely ja itsetuhoisuus, yritin myös karata ja olin kiinnipidossa, jolloin ambulanssi ja poliisit veivät mut akuuttiin. Seuraavana päivänä en sairaalasta suostunut lähtemään vapaaehtoisesesti, joten poliisit veivät mut takaisin laitokselle. Siellä alkoi sama kierre, riehumista, tavaroiden heittelyä ja kiinnipito. Poliisit kutsuttiin uudelleen paikalle ja putkareissuhan siitä helähti. Seuraavana päivänä sosiaalityöntekijä tuli ilmoittamaan mulle putkaan että mulle etitään uutta laitosta, jonne mua tultiinkin lopulta hakemaan kolmen miesohjaajan voimin.

Uus laitos, uus paikkakunta, uudet ohjaajat, uusi nuorisoporukka. Mä muistan ekasta päivästä sen, kun ohjaajat mietti mulle toista omaohjaajaa, V seisoi vissiikin toimiston pöydän toisella puolella ja sanoi että se voi ruveta mun toiseksi omaohjaajaksi. Jossain vaiheessa me mentiin V:n ja laitoksen terveydenhoitajan kanssa saunatilalle, jossa terveydenhoitaja tarkisti mun kropassa olevat mustelmat edellisten kiinnipitojen jäljiltä. Sit mä muistan sen kun mä kimpaannuin jostain ja jouduin kiinnipitoon. Mä en ois halunnu näyttää mun tavaroita ohjaajille. Muistaakseni mä en suostunut syömäänkään mitään. Yritin kai monesti karata laitokselta, tuloksetta. Sain myös viikon liikkumavapaudenrajoituksen.

Kiinnipitoja, hatkoja, päihteitä, lääkeyliannostuksia, sairaala- ja osastojaksoja, itkua, naurua, iloa, surua, vihaa, onnistumisia, epäonnostumisia, peruskoulu valmiiksi, uuden pikkuveljen syntymä, uusia kavereita, poliisin ja ambulanssin vierailuja, ihania ja todella tärkeitä ohjaajia, itsenäistymisen opiskelua, itsetuhoisuutta, salaisuuksien kertomista, luottamista, seuloja, liikkumavapaudenrajoitusta, kasvatuksellisia tehtäviä, eristyspäätöksiä, vittuilua, haistattelua, kiusaamista ja kiusatuksi joutumista, periaatesta en luovu- asenne, uusia vaatteita, kotilomia, vappu, juhannus, VIIKON REISSU LAPISSA- SUOMI JA NORJA, putkareissu, lääkäri reissuja polven takia, hammaslääkäri pelon lievittäminen, persaukisuutta, psykan avohoito sujumaan...Tätä suurin piirtein oli mun laitosaika. Päälle kaks aivan helvetin pitkää vuotta, mut oli se sen arvoista.